Kohta kaksi viikkoa

11.4.2019

On pitänyt niin kiirettä roikkua pentulaatikon reunalla tyytyväistä tuhinaa katsellessa, ettei ole ollenkaan ehtinyt tunnelmia päivittää. Pennut ovat tänään 11 päivää vanhoja, ja painoa on kertynyt vallan mukavasti: eilen puntari näytti Maunolle 782 g ja Vertille 709 g. Ruoka-aikaan ollan siis oltu kotona, ja mikäs siinä ollessa, kun voi kumpainenkin käydä koko rivin maitohanoja läpi yhdellä syömisellä.

Temperamentit ovat olleet jo ensi minuutista lähtien näkyvissä. Mauno on tyytyväinen koko ajan, ei yhden yhtä kitinää koko 11 päiväisen elämän aikana. Velipoika Vertti, joka tuli maailmaan todellakin vauhdilla huutaen ja huitoen, on ehtinyt sen sijaan harmistua jo monesta asiasta. Väärä tissi, kakkahätä, velipoika makaa väärin päällä, ja mitä näitä nyt on pienen pojan elämässä harmeja. Vertti tuntuu olevan sellainen minä itse -tyyppi.

Mauno 5 vrk

Temperamenttierojen lisäksi pojilla on eroja myös ulkoisesti. Maunolla on selvästi paksumpi ja kiharaisempi turkki, ja Vertillä puolestaan lyhyempi ja suorempi. Jännittävää seurata, miten pojat kasvavat, ja säilyykö nämä erot ja ominaisuudet.

Vertti 6 vrk

Pojat 11 vrk

Pienet pojat

2.4.2019

Kuten äitinsä ja isoäitinsä, myö Vieno synnytti vuorokaudella 62, sunnuntaina 31.3. Lämmöt tippuivat lauantaina puolilta päivin ja siitä hitaasti kipusivat takaisin ylöspäin. Olimme sunnuntain vastaisena yönä valmiita vastaanottamaan tulokkaat, mutta se yö käytettiinkin vain huolelliseen valmistautumiseen tulevaa koitosta varten. Muutaman yöllisen torkahduksen jälkee totesimme aamulla, että peti taitaa olla nyt juuri siinä kunnossa kuin tuleva äiti sen haluaa olevan. Tai sitten ei, sillä tätä jatkui sunnuntaina iltapäivään. Neljän aikaan alkoi selkeästi seuraava vaihe synnytyksessä. Muutaman tunnin aikana tuli ponnistuksia, mutta varsinaiset työnnöt alkoivat kymmenen aikaan illalla. Sitten siinä menikin 20 minuuttia, kun kaksi pientä velikultaa olivat maailmassa. Kaikki meni hienosti, Vieno hoiti ensikertalaisena kaiken todella hyvin. Ajallisesti alusta syntymään tämä oli pidempi kokemus kuin aikaisemmat synnytykset, joten avustavan henkilökunnana rauhallisuus laitettiin kovaan testiin. Odotus kannatti ja palkittiin.

Harmitus siitä, ettei yhtään tyttöä tupsahtanut oli ohimenevää, sillä Vienon ja Grayn pennut ovat niin pitkään ja hartaasti odotettuja, että ei näistä pienistä voi olla kuin äärettömän onnellinen. Vaikka kaikille tyttöjen odottajille olisinkin saman onnellisuuden suonut.


Ensimmäisenä syntynyt poika sai nimekseen Mauno, painoa hänellä oli 249 g, toisena velipoika Vertti, 219 g. Tässä he ovat:

Mauno ja Vertti

Vertti ja Mauno

Vertti 1 vrk

8 viikkoa

27.3.2019

Niin se on viimeinen viikko käynnissä! Päiviä tänään koossa 58. Vieno voi hyvin, eikä vielä näytä suurempia merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Maha kasvaa hyvin, mutta maltillisesti: kaksi pentua on tämänhetkinen veikkaus. Kolmaskin siellä saattaa olla, mutta neljä olisi jo suuri yllätys. Katsotaan, mitä tuleman pitää!

7 viikkoa

19.3.2019

Eilen tuli täyteen seitsemän viikkoa Vienon tiineyttä. Maha tuntuu kasvavan nyt ihan silmissä ja pienen sydämen sykekin on kuultu. Viimeiset kaksi viikkoa siis pyörähti käyntiin, pian onkin aika laittaa pentuhuone valmiiksi tulevaa varten. Nopeasti se aika menee!

49 vrk

Pentuja tulossa!

11.3.2019

Vieno on astutettu kuusi viikkoa sitten, ja nyt voi jo alkaa ajatella pentuja olevan tulossa! Laskettu aika on 1.4. Tiineyttä on seurattu rauhassa viime vuoden kokemuksen jälkeen, ja iloksemme tämä tiineys on edennyt hyvin. Vienolla oli alkupuoliskolla hieman huono ruokahalu, mutta viimeisen viikon aikana ruokahalu on kasvanut kasvamistaan. Jännittävä viimeinen kolmannes alkaa tänään, päiviä täynnä nyt 42.

Hieman pienempi maha on kuin äitillään tässä vaiheessa (kuvat päivältä 41) molemmissa viiden pennun pentueissaan, jännittävää nähdä miten mahan kasvu tästä jatkuu.

Esteri 1 vuotta

11.3.2019

Pieni energiapaketti täytti viime viikolla 7.3. kokonaisen yksi vuotta! Agilitykentän reunalla kanarialinnun lisänimekseen saanut on tuonut niin valtavasti iloa ja eloa tähän talouteen, ettei voi olla kuin äärettömän onnellinen tästä pikkutytöstä. Pennun statuksesta Esteri ei taida päästä vielä tämän rajapyykin ylityksestä huolimatta.

Uusi kolmosluokkalainen!

4.3.2019

Muutama viikko edellisen päivityksen jälkeen olimme Iiriksen kanssa kisaamassa HSKH:n omissa kisoissa. Viimeistä nousunollaa lähdettiin hakemaan ja sieltä se saatiin! Ensimmäiseltä hyppyradalta voittonolla ja seuraava agirata niin ikään ratavirheettä maaliin ja tuloksena toinen sija sekä luokanvaihtoon tarvittava viimeinen LUVA eli OIVA. Aivan huikeeta! Näissä ja edellisissä kisoissa on tuntunutkin, että meillä on Iiriksen kanssa löytymässä yhteinen kisamoodi, ja se onkin näkynyt tuloksissa. Nyt sitten jatketaan parin viikon päästä kisaamista kolmosluokassa!

Uusi vuosi

30.1.2019

Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa, lienee paikallaan ottaa päivitystaukoa hieman kiinni. Alkuun voisi ottaa vielä pienen katsannon viime vuoteen, mitä kaikkea meille tapahtui vuonna 2018. Päällimmäisenä tulen aina muistamaan viime vuoden suuresta surusta. Vuotena, jolloin jouduin ensimmäistä kertaa luopumaan omasta koirasta. Vaikka kuinka päätös olikin oikea ja siihen valmistauduttu jo pitkäänkin, ei todellisuudessa ole mahdollista tietää etukäteen, miltä se tuntuu. Aluksi suru on kuin katujyrä, joka ajaa ylitsesi ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Elämään ilman pitkäaikaista ystävää on vaikeaa tottua. Mutta kuten aina sanotaan, aika auttaa. Niin se todellakin tekee. Nyt, 9 kk luopumisen jälkeen, ihan joka kerta Helmiä ajatellessa eivät kyyneleet enää vieri poskilla, vaan suru on muuttanut muotoaan enemmän kauniiksi muistoiksi. Monesti tulee mieleen tilanteita, joissa Helmi on tehnyt jotain tai kuvittelen, miten Helmi olisi tilanteeseen reagoinut verrattuna muuhun laumaan.

Viime keväänä oli toiveissa Vienon ensimmäiset pennut. Helmin poismenon jälkeen ajattelin, että näin se elämä jatkuu. Mutta harmi ja pettymys oli suuri, kun kauan suunniteltu ja odotettu tiineys menikin kesken.

Jos kevät olikovin raskas, niin kesä toi tullessaan iloa. Pieni Esteri matkasi pitkän matkan ja päätyi pienen mutkan kautta meidän laumaan. Minulle, joka ei ota koiria alle kahden vuoden ikäerolla. Ilmeisesti matikka jotenkin petti, mutta kaduttanut ei ole päivääkään. Ehkä minuutteja silloin tällöin, kun kaksi järjen jättiläistä ovat lyöneetviisaat päänsä yhteen, mutta reilusti on plussan puolelle tämä harkittu sattuma jäänyt. Esteri ja Seela ovat parhaat kaverit, ja saavat paikat sekaisin alta aika yksikön. Esteristä on alun tutustumisen jälkeen kuoriutunut vallanpätevä eskarilainen. Kuka arvaakaan, että lajiksi valikoitui agility. 6,7 kg täynnä sähäkkyyttä ja tekemisen halua. Terrieriksi Esterissä on myös aimoannos miellyttämisenhalua, hämmentävää sinänsä. Aivan ihana tapaus, enkä malta odottaa mitä kaikkea vielä päästään sen kanssa kokemaankaan. Näyttelyissä se saattaa joutua käymään, kun on melko sieväksi syntynyt, mutta päälajista ei ole epäselvyyttä. Tässä likassa on sitä jotain!

Näyttelyissä käytiin viime vuonna yhtä terhakkaasti kuin aikaisemminkin. Tarkistin ihan, että kolmessa. Mielestäni vallan riittävä määrä. Seela sai kolme ERIä ja jopa vara-SERTinkin, Ritu kävi kerran kehässä sileän ERIn verran ja Vieno erkkarissa PN2 ja Jyväskylä NORD:ssa ROP. Niin ja Esteri erkkarin lisäksi Messarissa EH:narvoisesti. Katsotaan miten tänä vuonna, lasketaanko käynnit yhden käden sormilla.

Mutta sitten siihen lajiin, joka täyttää meidän arjen ja viikonloput. Ansan kanssa starttailtiin muutamia kertoja viime vuonna kolmosluokassa, ja Iiriksen kanssa kisaaminen jatkui ykkösissä. Luokkanousuun oikeuttavat tulokset saatiin kasaan kesällä ja kakkosistakin yksi LUVA viime vuoden puolella. Tänä vuonna ollaan keretty nappaamaan jo kaksi LUVAa lisää, ja yhtä OIVAa vaille kolmosluokkalaisina jatketaan kisaamista.


Sujuvasti kunjo siirryttiin tämän uuden vuoden puolelle, niin mitä meillä mahtaakaan olla nyt horisontissa. No, kisaamista jatketaan Iiriksen kanssa ahkerasti. Seelakin olisi jo kisavalmis, mutta kartturin täytyisi ymmärtää ilmoittautua kisoihin… Ansan kanssa saattaa kisat olla kisattu, mutta odotetaan sen päätöksen pohjaksi eläinlääkärin lausuntoa. Ansalla nimittäin todettiin sydämessä sivuääni nisäkasvaimen poiston yhteydessä joulun alla. Leikkauksesta toivuttiin nopeasti, patologin vastaus oli hyvänlaatuinen, mutta sydämen osalta siis tutkimukset ovat edessä. Kovin yllättynyt en kohta kymmenvuotiaan sivuäänestä voi olla, mutta kyllä se sillä hetkellä kuultuna oli, että häh? Ansalla? Ei näy missään, ja tietysti hienoa niin. Kevät on myös toisenlaista, hyvää ja kutkuttavaa jännitystä täynnä. Yritämme Vienon kanssa vielä toisen kerran, josko meitä tällä kertaa onnistaisi. Uros ei vaihtunut mihinkään, päätös vahvistui yhä vain entisestään, kun Grayn pentu taloon muutti.

TerriEri

31.8.2018

Lauantai 25.8. oli juhlahumua täynnä, ensin Suomen Bedlingtonkerhon 30-vuotis juhlanäyttely, ja illalla 40 vuotiaan Kennelpiirin juhlat Musiikkitalolla. Mukava päivä aamusta iltaan!

Tuomarina meillä oli Harri Lehkonen. Lähdettiin tällä kertaa vaatimattomasti seitsemän koiran voimin, ja täytyy todeta, että onneksi oli organisaattori-roudari-muonittaja-Satu mukana! Toistakymmentä boksia oli järjestyksessä teltassa, kaikki sujui leppoisasti ja oikea koira oli oikeaan aikaan kehässä. Kiitos!

Varsinainen villikkolauma oli lähtenyt reissuun, oli kuin varsat olisi päästetty kesälaitumille, kun yksi toisensa jälkeen laukattiin kehään yksi tai kaksi jalkaa maata välillä hipoen. Ei voinut olla kuin iloinen näistä "reippaasti esiintyvistä" tyypesitä, kuten tuomari asian ilmaisi.

Meillä oli vielä oma kuvaajakin matkassa, kaikki kuvat (c) Terhi Kaitila. Iso kiitos Terhille huikeista kuvista!

Esteri (Gabriella Iz Moskovskoy Bemty)

Sulo (Cuenta's Bijou)

Sulo (Cuenta's Bijou)

Hän (Cuenta's Baldomar)

Seela (Cuenta's Taguhi)

Esteri korkkasi näyttelykehät 5,5 kk ikäisenä, ja voi kuinka pieni menikin hienosti. Esteri sijoittui pikkunarttupentujen toiseksi ja sai KP:n.

Esteri (Gabriella Iz Moskovskoy Bemty) Tyylikäs, reippaasti esiintyvä narttupentu, kaunis oikeanmuotoinen pää, hyvät korvat, tasapainoiset kulmaukset, kaunis ylälinja, rintakehän tulee vielä syventyä, hyvä pigmentti, vielä pehmyt turkki, liikkeessä häntä nousee, tyypilliset kepeät liikkeet. PPEN2 KP

Olen niin onnellinen, että raskaan kevään jälkeen tämä pieni löysi tiensä meidän laumaan. Enää ei voi kuvitellakaan, ettei tämä sydäntenvalloittaja herättäisi joka aamu pusulla poskelle.

Kiitos Sulon omistajalle vaivannäöstä, oli mahtavaa saada "pikku"poika näytille kahden vuoden tauon jälkeen. Pikkuisesta se jäikin sitten kiinni, nimittäin SA ja serti, mittatikku näytti tuomarin makuun hieman liian paljon (45 cm). Mutta ei haitannut meitä, komea jätkä on, ja kaikesta hulinasta huolimatta esiintyi hienosti.

Sulo (Cuenta's Bijou) Erittäin suuri ryhdikäs uros, pitkä maskuliininen pää, riittävät tasapainoiset kulmaukset, kaunis ylälinja, oikeat mittasuhteet, hyvä pigmentti, tukikarvoja puuttuu, hyväasentoinen häntä, terveet liikkeet. AVO ERI1

Seuraava villivarsa oli vuorossa valioluokan Hän. Meillä on ollut pieni tauko kehistä, joten ilmankos oli hillitöntä riemua havaitavissa. Hän purjehti valioluokan ja samalla urosten toiseksi.

Kookas reippaasti esiintyvä uros, miellyttävä pää ja ilme, hyvät korvat, hyvät tasapainoiset kulmaukset, kaunis ylälinja ja oikeat mittasuhteet, hyvä pigmentti, tukikarvoja puuttuu, hieman korkea-asentoinen häntä liikkeessä, taka-askel voisi olla pidempi. VAL ERI2 SA PU2

Sitten oli Seelan ja Ritun vuoro nuorten luokassa. Kiitos ja Anteeksi Maijalle Seelan esittämisestä! Nämä sileät lajit ei ole se meidän juttu, en tiedä huomasitko... Mutta Seelapa sitten yllätti ja sijoittui SA:n kera luokassa kolmanneksi. Ritua tilanne hieman hämmensi, ja jännittyneestä esiintymisestä johtuen sijoittui siskonsa perään neljänneksi ja jäi ilman SA:ta. Hienot likat joka tapauksessa!

Seela (Cuenta's Taguhi) Reippasti esiintyvä tyylikäs nuori narttu, oikeat mitasuhteet päässä ja rungossa, joiden tulee vahvistua, tasapainoiset kulmaukset, kaunis ylälinja, melko hyvänlaatuinen turkki, jossa muutama tukikarva, hyväasentoinen häntä, kepeät liikkeet esiintyy iloisesti. NUO ERI3 SA

Ritu (Cuenta's Themba) Hieman tottumattomasti esiintyvä tyylikäs nuori narttu, hyvän feminiininen pää, oikeat mitasuhteet, rintakehän tulee vahvistua, riittävät kulmaukset, hyvä selän kaari, melko hyvänlaatuinen turkki, myös tukikarvoja, terveet liikkeet, tarvitsee kehätottumusta. NUO ERI4

Nuorten jälkeen kehään tuli hieman enemmän kokemusta, vaikkakin pitkän tauon jälkeen. Vieno (Cuenta's Bahiyya) esiintyi kuudesta valioluokan nartusta iloisesti toiseksi.

Vieno (Cuenta's Bahiyya) Tyylikäs reippaasti esiintyvä narttu. Kaunis pää ja ilme. Erittäin hyvät tasapainoiset kulmaukset, kaunis ylälinja ja turkki. Oikeat mittasuhteet, kepeät liikkeet. VAL ERI2 SA PN3

Rodun kauneimmaksi valittiin valiouros Hippa (Kimalteisen And Proud of It) ja VSP:ksi valionnarttu Kerttu (Meripihkan Killer Queen). Onnea voittajille!

Tällä kokoonpanolla oli mahdollisuus esittää myös kasvattajaluokka, ja niinhän me tietysti tehtiin! Kasvattajaluokkaan osallistuivat Sulo, Hän, Seela ja Vieno. Mielettömän iso kiitos händlereille avusta!

Cuenta's Rotutyypiltään tasainen ryhmä hieman eri kokoisia yksilöitä. Kaikilla miellytävät luonteet. Hyvät turkit ja terveet anatomiat. Ylälinjaan ja häntiin voisi kiinnittää huomiota. Onnittelut kasvattajalle. KASV3 KP

Bonuksena pohjalla: jälkeläisluokka! Ikinä ole sellaista päässyt esittämään, ja nyt jopa jalostuskoira oli oma kasvatti. Ylpeänä Iiris esitteli lapsensa kahdesta pentueesta. Eikä jäänyt kehään astumisesta epäselväksi, kenen lapsia nämä reippaasti esiintyvät oikein ovatkaan!

Iiris (Cuenta's Idril) Narttu on jättänyt jälkeläisiinsä hyvää rotutyyppiään ja rakennettaan, hyviä liikkeitään ja hyvää luonnettaan. JÄLK1 KP

Meillä oli kannustusjoukoissa myös maailman mahtavin linssilude Pujo (Cuenta's Terra).

Kiitos kaikille seurasta, avusta, kesityksestä ja aivan kaikesta! Kerholle kiitos hienoista palkinnoista! Oli kyllä todella mukava päivä. Jospa nyt kuitenkin pieni tauko supsuttamisesta.

Esteri tuli taloon!

24.7.2018

Pitkän odotuksen jälkeen vihdoin koitti päivä, kun lähdin hakemaan ensimmäistä tuontiani. Hän on Esteri, viralliselta nimeltään Gabriella Iz Moskovskoy Bemty. Esterin isä on sama hurmaava Gray, jolla Vieno astutettiin keväällä ja äiti Russkiy Aristocrat Verginia Life.

Kuva Irina Kuklikova

Meidän yhteinen matka alkoi Moskovasta Riian kautta Suomeen. Esteri sai matkustaa käsimatkatavaroina, mikä olikin syy valita matkustusmuodoksi lentäminen. Se oli ainoastaan allekirjoittanut, kun jännitti, miten meidän matka sujuu, tyyppi otti matkan rennosti nukkuen kassissaan. Esteri ei stressannut koko matkan aikana mistään, päin vastoin, olin todella yllättynyt, miten 16-viikkoinen pentu tepasteli lentokentillä varmoin askelin ottaen ihastelut kanssamatkustajilta vastaan.

Esteri otettiin kotona vastaan paremmin, kuin voisi edes toivoa. Seela oli mielissään hetkestä yksi alkaen, ja niistä onkin tullut Esterin kanssa parhaat kaverit. Esteri saa käytännössä tehdä mitä vain, hyppäsipä se kerran kirjaimellisesti petillä makaavan Seelan niskaan sohvalta. Siinä kohtaa olisi ollut vähintäänkin oikeutettua (tai edes normaalia) reagoida jotenkin, muuten kuin katsomalla, että kukas se sieltä tupsahti. Ansa on uskolliseen tyyliinsä kertonut, kuinka maailmassa kaikilla on oma tila, eikä sitä erityisesti sohvalla maatessa sovi rikkoa. Se on itseasiassa ollut hyvä kouluttaja jo Seelan kohdalla ja alun ihmettelyn jälkeen uusi tulokaskin on oppinut, miten maailma makaa. Maisa puolestaan otti Esterin vastaan ensin stressaten, sitten täydellisellä huomioimattomuudella. Ohuempaa ilmaa ei olisi Esteri voinut olla. Viikon jälkeen sitä saatettiin jo hieman haistaa, ja todettiin, että kyllä tänne on taas yksi käkkärä kotiutunut.

Esteri siis muutti taloon. Meidän taloon. Alunperin suunnitelmat olivat toisenlaiset, mutta niin vain tämä pieni ihme valloitti, eikä sitä voinut muualle päästää. Vankat suunnitelmat olivat, että koirilla on vähintään se neljä vuotta ikäeroa. No, nyt tuli se 1v 1kk ja 1 vk.

Esteri on osoittautunut niin luonteensa kuin ulkonäkönsä puolesta aivan napakympiksi. Ilolla ja jännityksellä odotan, mitä tästä pienestä vielä kasvaa. Suuri kiitos yhteistyöstä kuuluu Irina Kuklikovalle, jonka avulla tämä oli mahdollista.

Esteri 17 viikkoa

She must be well-loved

13.6.2018/14.6.2018

Ja niin hän todellakin oli. Ikuisesti sydämessä.

Helmi

(Tanzara Odessa)

19.10.2004 - 28.4.2018

Jotkin koirat löytävät tiensä sinuun, tulevat osaksi sinua. Ne tietävät, mitä ajattelet, ennen kuin ajattelet sitä itse. Luovat pelkällä olemuksellaan rauhaa ja hyvää oloa.

Helmi oli sellainen, aivan erityinen koira. Täynnä itsevarmuutta, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Se oli uskollinen. Muistan aina, kuinka eräässä näyttelyssä Helmi jäi odottamaan minun mennessä kehään toisen koiran kanssa. Siinä se istui meidän tavaroiden vieressä, hiiskumatta, välittämättä ohikulkevista koirista ja ihmisistä. Pystyn vieläkin näkemään, kuinka Helmi katseellaan etsi perääni, mutta istui tyynen rauhallisesti paikallaan. Odotti, että tulen.

Helmi oli persoona isolla P:llä. Kaikkihan sen tietää, ettei koiraa pidä inhimillistää. Paitsi Helmiä. Koskaan ei jäänyt epäselväksi, jos hän paheksui tai muuten piti toimintaa epäilyttävänä. Tai oli tullut kohdelluksi väärin. Kun nuorempi polvi lenkillä otti rähinävaihteen päälle, Helmi unohtui kokonaan siinä kahta hallitessa. Koska siitä ei tarvinnut huolehtia. Helmi odotti ajatellen varmasti, että aina saa hävetä, voidaanko jatkaa matkaa?

Helmin hermorakenne oli omaa luokkaansa. Kasvettuaan aikuiseksi se ei koskaan haastanut ketään, mutta vastasi varmasti, jos haaste heitettiin. Oikea bedlington. Sen johtajuus oli kiistaton, eikä sen koskaan tarvinnut sitä omassa laumassa ihmissilmälle selvästi näyttää. Ihaillen muistelen, kuinka hoitokoiratkin sen ymmärsivät. Eräskin nosti tullessaan hännän tiukasti pystyyn ja oli aikeissa heittää haasteen. Helmi vain katsoi vierasta, joka laski hännän alas ja lähti pois tilanteesta. Olin vaikuttunut.

Minulla kävi maailman isoin tuuri ja onni, kun Helmin sain. Sain sen kauan haaveillun oman koiran. Kävin kasvattajalla rasittavuuteen saakka katsomassa pentuja. Se oli Helmi, kun valitsi minut. Tuli aina istumaan hiljaa syliin, kun muut pennut peuhasivat keskenään. Helmin mukana sain myös ystävän. Avun, tuen ja turvan monessa tilanteessa matkan varrella, eikä pelkästään koira-asioissa. Kiitos Eila.

Helmi oli 12 vuotta täysin terve. Tapaturmaista jalan katkeamista lukuun ottamatta lääkärillä käytiin yhden kerran korvatulehduksen takia. 12-vuotiaana Helmi oli myös viimeisen kerran näyttelyssä. Siellä tuomari lausui nuo otsikon sanat. Siinä alahuulta purren nostin Helmin pöydältä ja lähdettiin kiertämään kehää. "Yes, she is." Viimeisen 1,5 vuotta Helmin kunto heikkeni. Sydämestä löytyi sivuääni, joka voimistui, ja lopulta todettiin myksomatoottinen läppärappeuma. Karvanlähtöön ja löystyneisiin niveliin löydettiin myös syy, cushingin tauti. Nisäkasvain aiheutti niin ikään pientä sydämen tykytystä. Kaikesta huolimatta Helmin mieli oli virkeä loppuun saakka. Vaikkei ihan kuullut tai nähnyt enää, kuten nuorena, niin häntä heilui aina kuin pennulla. Fyysinen kunto antoi periksi. Tiesin, että nyt on aika.

Eilan ja Helmin myötä avautui kokonainen uusi maailma, ja tässä sitä nyt ollaan. Helmi on antanut niin paljon, että sitä on vaikea edes pukea sanoiksi. Vaikea uskoa, että nyt hän on poissa. Ikävä on valtava, mutta muistot, ne säilyvät.


Se, mitä olimme, olemme nyt.

Se, mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys,

lähtemättömästi läsnä.

Kun siis kuljet metsässä,

jossa kuljimme yhdessä

ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,

kun pysähdyt kukkulalle katsomaan kaukaisuuteen

ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,

etkä enää löydä

ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.

Ole hiljaa.

Sulje silmät.

Hengitä.

Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.

En ole poissa,

kuljen mukanasi,

aina sinussa.

-kirjoittaja tuntematon-


Sain nämä sanat ystävältäni, kun Helmi oli poissa. Kiitos.

Pentusuunnitelmat siirtyivät

13.6.2018

Kuten tästä päivitystauostakin oli pääteltävissä, ei Vienon kauan toivottu tiineys jatkunut loppuun saakka. Tiineys meni suureksi harmiksemme kesken noin 5. viikon kohdilla. Vienon käytöksessä se näkyi yhtäkkisenä ruokahalun muutoksena, ja samaan aikaan mahan siihen asti vauhdikas kasvu hiipui ja loppui. Vieno voi koko ajan hyvin, eikä jälkitarkastuksessakaan näkynyt (oletetusti) mitään huolen aihetta.

Meille pentuja hartaasti odottaneille tämä oli tietysti todella iso pettymys ja harmi, mutta luonto päätti näin ja sitä on kunnioitettava. Pääasia kaikessa, että Vienolla on kaikki hyvin. Suunnitelmat muuttuivat siis tälle kesälle, mutta uusia tehdään tässä rauhakseltaan. Vieno hyvin todennäköisesti astutetaan uudestaan seuraavista juoksuista.

Lisää näistä suunnitelmista aikanaan Pentuja-sivulla!

Neljä viikkoa

24.4.2018

Jos viime viikolla vaikutti pennuilta, niin tällä viikolla se on jo selvää. Neljä viikkoa tiineyttä takana, ja maha sen kun vain kasvaa. Kohta ollaankin jo yli puolen välin!

1 vrk

29 vrk

Vaikuttaa pennuilta

18.4.2018

Kaikki merkit viittaavat siihen, että meille on tulossa pentuja toukokuun lopussa! Vieno on äärimmäisen hellyydenkipeä, ja ruokahalu on tällä hetkellä pohjaton. Näiden ja mahan perusteella siis ennakoimme pieniä tassuja syntyväksi 27.5. Vielä kuitenkin melkein kuusi viikkoa odotusta jäljellä.

22 vrk

Ensimmäinen viikko takana

3.4.2018

Päivä yhdeksän toivottua tiineyttä. Nopeasti se aika menee! Vielä saadaan kuitenkin hetki odottaa, ennen kuin tiedetään varmasti.

No nyt!

15.3.2018

Vieno on pitänyt kauan jännityksessä, mutta vihdoin ovat juoksut alkaneet ja pentusuunnitelmissa voidaan siirtyä askel eteenpäin. Jännittävä kevät tulossa! Lisätietoa vanhemmista Pentuja -sivulla.

Kuva Irina Kuklikova

Kuva Minna teerijoki

Mitä onkaan päivittämättä

1.10.2017

Viime päivityksestä näkyykin olevan tovi... Nyt tulee ryhtiliike ja yritys koota tähän tapahtumia keväästä syksyyn. Ensimmäinen asia, joka on ollut mielessä jo ennen tätä radiohiljaisuutta, on viime vuoden Vuoden Bedlington-kilpailun tulokset. Nimittäin Hän (C. Baldomar palkittiin yhdistyksen kevätkokouksessa Vuoden Bedlington VSP:ksi! Aivan mielettömästi onnea vielä näin jälkikäteenkin, ja kiitos loistavasta yhteistyöstä Hänen perheelle!

Hän (C. Baldomar) Kuva Minna Teerijoki

Myös sisko Vieno (C. Bahiyya) pärjäsi hienosti kisassa ollen sijalla 2!

Vieno (C. Bahiyya)

Näyttelymenestystä tuli Vienolle myös tämän vuoden erkkarissa TerriErissä elokuussa, Vieno oli VSP.

Vieno VAL ERI1 SA VSP TerriEri 2017

Pennuista Ritu (C. Themba) on myös aloittanut missikisaharjoittelunsa muutamassa mätsärissä ja korkkasi pentukehät erkkarissa, hienosti pikkupentujen 2. Eikä sitä paljon tarvinnut harjoitella, Ritu tietää kuinka hurmaavan suloinen on.

Ritu SIN BIS3 manssien mätsärissä 6.8.

Ritu PUN pentujen 2. Hakunilassa 12.8.

Ritu erkkarissa PPEN2.

Näyttelyteemassa kun pysytään vielä hetki, niin maininnan ansaitsee meidän huikea reissu luottoreissaaja Minnan kanssa Pohjois-Norjaan Tromssaan. Siellähän käy ihan pikaiseen viikonlopussa. Aivan mahtava reissu oli jälleen, vaikkakaan ihan sertejä ei saatu matkaan, Vieno oli PN2 VASERT ja VACACIB:n kera. Yhtä kaikki, näissä maisemissa matka oli määränpää.

Menomatkalla Levin huipulla

Ryhmä Rämä

Perillä majapaikassa

Meidän hurmaava majoitus vanhoissa kalastajamökeissä!

Paluumatkalla yövyttiin Levillä, ja huipullahan oli vielä käytävä. Hienot maisemat myös sieltä!

Tuo pieni vipeltäjä kuvan laidassa onkin tuonut tähän talouteen elämää. Allekirjoittanut myöntää heti, että pientä lellimistä on saattanut tapahtua tämän viimeisimmän tulokkaan kohdalla. Vaikka sitä toki on helposti opittu käyttämään hyväkseen, on muu lauma pitänyt säheltäjän kurissa ja nuhteessa. Siitä laumalle 10 pistettä, ovat hyvin auttaneet kouluttamisen vajeessa, mitä täältä narun toisesta päästä on jäänyt. Ja Seelalle kyllä toinen 10 pistettä, se puhuu koiraa todella hyvin. Tietää tasan kuinka lähestyä ketäkin ja millä mielellä. Ansa koki kesän aikana mielenmuutoksen, eikä juurikaan leikkinyt pennun kanssa, muutoin kuin ulkona. Nyttemmin syksyn tultua ovat nuorimmat löytäneet taas yhteisen sävelen, ja painit alkavat heti aamusta. Mummu on pennun idoli, toiseen suuntaan on lähinnä välinpitämättömyyttä. Maisa oikein intoutuu joskus nostamaan tassun, kun Seela pistää parastaan ja hyppii piruetteja sen ympärillä - ja päällä. Kaikenkaikkiaan Seela on loksahtanut paikalleen laumassa aivan täydellisesti. Yhtään tylsää päivää ei ole ollut, eikä tuskin tule, mutta huolimatta kaikesta sisustus-, sähkötyö- ja puutarhanhoitovimmastaan, Seela on juuri se, mitä tänne odotettiin. Aina valmiina kaikkeen, ja vähän pääälle.

Nämä tyypit täyttivät juuri 8 kk, ei voi kuin todeta, että aika tosiaan rientää! Joskus olisi kiva, jos sen voisi hetkeksi pysäyttää.

Ei niin paljon hyvää, ettei hieman murhettakin mahtuisi kuluneeseen kesään ja alkusyksyyn. Helmillä todettiin keväällä nisäkasvain ja siitä alkoikin varsinainen vyyhti purkautumaan. Leikkaussuunnitelma pysähtyi ensimmäiseksi sydänkuunteluun, Helmillä todettiin sivuääni asteikolla 3/6. Sydän ultrattiin ja saatiin diagnoosi myksomatoottinen läppäsairaus. Tähän aloitettiin lääkitys, jonka toivotaan lykkäävän oireiden alkua entisestään. Sairaus on kuitenkin etenevä. Siihen pysähdyttiin hetkiseksi miettimään, että mitä seuraavaksi. Sydän ei estäisi kasvaimen leikkausta, mutta silti se hieman arvelutti, Helmillä kuitenkin ikää kohta 13. Helmin huonoa ihoa ja turkkia on myös tutkittu useaan otteeseen, mutta mistään ei oikein tuntunut löytyvän syytä karvattomuuteen. Lopulta muutama viikko sitten, kun kävimme näyttämässä voimakkaasti taipuneita etujalkoja, sai Helmi lähetteen cushing-testeihin. Tätä olin epäillyt jo pitkään. Nivelet olivat täysin puhtaat, joten tämän ja ihon perusteella testeihin päädyttiin. Diagnoosi saatiin viime viikolla, ja nyt on lääkitys aloitettu. Kovin toiveikkaana turkin suhteen ei olla, mutta jospa nivelten jousto hieman palautuisi. Nyt meillä on vielä mietinnässä se alunperin lääkäriin vienyt nisäkasvain. Toistaiseksi sitä seurataan. Mummu on voinut koko ajan hyvin, ulkoinen olemus ei vain enää vastaa sitä mielenvirkeyttä.

Toinen mummukaartilainen, jota siihen kategoriaan on edelleen vaikea laittaa, Maisa 11,5 v, on elänyt pattiensa kanssa jo vuosia. Kolme vuotta sitten saimme diagnoosin pannikuliitti, krooninen rasvakudoksen tulehdus. Se on kurja vaiva, kun patit tulehtuvat ja suoranaisesti räjähtävät. Voi vain kuvitella, kuinka kipeitä ne silloin ovat. Tähän saatiin onneksi lääkitys, joka on pitänyt sairauden aisoissa. Välillä lääkityksestä on täytynyt kuitenkin pitää taukoa, jotta Maisan on voinut esim. rokottaa. Muutenkin välillä pidämme taukoa, koska merkittävin sivuoire, ikenien liikakasvu, on merkittävää. Näinä aikoina patit kuitenkin ovat tupanneet ärstymään pahimmilleen. Nyt on suunnitelmissa operaatio, jossa mahdollisimman monta pattia leikataan - yksi niistä ollen nisäkasvain. Tähän suhtaudun luottavaisesti, sillä Maisan yleiskunto on rautainen tuon ikäiselle. Kova toipuminen noin suuresta operaatiosta kuitenkin varmasti on, leikattavia kohteita on kuitenkin kymmenkunta.

Vielä takaisin iloisempiin ja ennen kaikkea jännittäviin uutisiin! Jo ennen T-pentuja valmiina ollut suunnitelma G-pennuista on nyt askeleen lähempänä toteutumista! Seuraava pentue on siis suunnitteilla Vienolle (C. Bahiyya) ja urokseksi on valittu hurmaava englannintuonti Grey (Bowlingbrook Great Gatsby). Grey asuu Moskovassa, ja täällä kesällä vieraillessaan kävimme terveystutkimuksissa. Greyn silmät todettiin terveiksi, mutta merkintä tuli puutteellisesta kyynelkanavan aukosta. Silmät eivät kuitenkaan vuoda. Polvet 0/0 ja vielä uusi DNA-testi tehtiin Ruotsissa ja tulokseksi saatiin 1/1 a-a. Näiden, luonteen ja eritoten hienon ulkomuodon ja turkin ohella olen (taas tästäkin) suunnitelmasta innoissani. Vienon silmät tutkitaan vielä uudestaan ja mikäli kaikki on kunnossa, sitten vain odotellaan juoksuja!

Yksi jäi

11.4.2017

Pentuhuone on siivottu ja sisustettu takaisin vierashuoneeksi. Näin meni vauhdilla tämä alkuvuosi. Aika oli aivan hurjan antoisaa, harva asia on niin ihmeellistä kuin penun kehitys kuurosta ja sokeasta juoksevaksi ja haukkuvaksi koiraksi. Ja tämä kertaa viisi. Kaikki ovat kyllä omia persooniaan ja aivan valloittavia sellaisia. Vauhtia ei näiltä kavereilta puuttunut, eikä puutu!

Kaikki kuvat Minna Teerijoki.

Tässä pienten potretit virallisten nimiensä kanssa:

Cuenta's Themba 'Ritu', sijoituksessa

Cuenta's Tiago 'Zorro' (Maukka)

Cuenta's Terra 'Pujo' (Justiina)

Cuenta's Traian 'Nemo' (Henkka)

Cuenta's Taguhi 'Seela' (Mirkku), jäi kotiin

Ja nyt ne ovat aloittaneet omat elämät omien ihanien ihmistensä kanssa. Ja täällä aloitellaan niin ikään pentuarkea, kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Vauhdikkaalta vaikuttaa!

7 viikkoa pentuelämää

21.3.2017

No nyt on luvattoman pitkä päivitystauko! Neljässä viikossa pennuista on tullut jo oikeita koiria, ja viikon päästä ne alkavat jo muuttamaan omiin koteihinsa. Kuinka antoisaa aikaa tämä on ollutkin, ja kohta se jo loppuu. Yksi mohikaani jää onneksi kotiin.

Pentujen maailma avartui edellisestä päivityksestä muiden kanssa samaan tilaan ja se onkin otettu kunnolla haltuun. Aaamu-, päivä- ja iltarallit kuuluvat luonnollisesti asiaan. Pihalla käydään kuin isot koirat ja sinne osataan jo vaatiakin. Ensimmäiset trimmit on koettu ja viralliset nimet on lääkärikäynnin yhteydessä jo saatu. Niistä lisää omassa päivityksessä.

Tässä neljä viikkoa pähkinänkuoressa, nyt päivittäjä lupaa taas ryhdistäytyä!

Pienet kuusi viikkoa ensimmäisen trimmin jälkeen:

Henkka

Maukka

Justiina

Ritu

Mirkku

Maailma avartuu

21.2.2017

Ei voi uskoa, että nämä pienet täyttivät jo kolme viikkoa! Tätä kasvun aikaa jaksaa aina ihmetellä. Joka hetkestä ollaan nautittu yhdessä. Kävelyä on jo hapuiltu kaksiviikkoisesta ja nyt se sujuu vallan mallikkaasti. Pientä painiakin on alettu jo harjoitella, ja sitähän jaksaa, kun on alettu jo syömään kiinteää ruokaa. Ja kyllä maistuu! Kaikkien paino on 1,1-1,2 kg välissä, pikkulikatkin ovat kuroneet isompien etumatkaa kiinni.

Laatikon pienuudesta ilmoitettiin monta kertaa, ja viimein Mirkku pääsi kiipeämään luukun yli. Joten oli aika laajentaa.

Justiina

Mutta oliko laajennus kuitenkaan tarpeeksi iso?

Ny mää meen, sano Henkka!

Ens kertaan!

Kaksi viikkoa ja vähän päälle

15.2.2017

Kukkuluuruu!

Täällä ei enää pelkästään ryömitä, vaan erittäin tarmokkaasti ja määrätietoisesti noustaan kaikille neljälle jalalle ja kävellään! Maukka on todistettavasti myös haukahtanut kaksi kertaa. Pikkulikat Ritu ja Mirkku ovat niinikään avanneet äänijänteitään, erittäin päättäväisen kuuloista myös se. Justiina ja Henkka ottavat elon yhtä rennosti kuin ennenkin, paitsi silloin, kun äippä saapuu baarin kanssa.

Ritun silmät alkoivat rakoilla 12 päivän ikäisenä, ja siitä kaikilla pikkuhiljaa niin, että sunnuntaina kaksiviikkoisina katseltiin maailmaa jo aivan uusin silmin. Nämä ensimmäiset viikot ovat juuri tässä(kin) melessä huikeita; joka päivä näkee uutta kehitystä ja uuden oppimista. Tällä hetkellä pennut ovat jo pidempiä aikoja hereillä sen sijaan, että syötyään kellahtaisivat suoraan nisältä umpisten uneen. Ja pidemmällä tarkoitetaan 5-10 minuuttia, mutta kuitenkin!

Ritu 13 päivää

Maukka

Justiina

Mirkku

Henkka

Hienosti ovat kaikki kasvaneet, ja painoa on kertynyt mukavaa tahtia, Maukka jo painii omassa sarjassaan kilon rajan ylittäneenä. Ritu ja Mirkku ovat reilu 800 grammaa, Henkka hieman yli 900 ja Justiinalla taitaa mennä kilo rikki näinä päivinä.

Viikon vanhat

6.2.2017

Ensimmäinen viikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Pienet ovat kasvaneet reippaasti, ja tänään menee varmasti pienimmällä Mirkullakin puoli kiloa rikki. Justiinan ja Maukan painot alkavat jo kuutosella. Eroja temperamenteissa alkaa jo näin viikon jälkeen näkyä. Pienet tytöt Ritu ja Mirkku ovat sinnikkäitä ja jänteviä sisupusseja. Justiina on paitsi siskojaan isompi, se ottaa suuret asiat, kuten maidon loppuminen nisästä, rauhallisemmin. Mikäs tässä valmiissa maailmassa. Mutta tissistä ei ole paitsi jäänyt tämäkään tyttö. Pientä mammanpoika Maukkaa harmittaa enempi maitobaarin tyhjeneminen, ja uusi hana otetaan haltuun hyvin päättäväisesti. Henkka on velipoikaa vielä vähän pienempi, mutta kova kiri on käynnissä.

Maukka, Justiina ja ylimpänä pikku-Mirkku.

Henkka

Justiina

1 viikko ja 1 päivä

Pienet myyrät

1.2.2017

Tai eivät ne enää niin pieniä ole! Kaikki kasvavat tasaista tahtia, ja toisena päivänä kaikille oli tullut jo melkein 100 g syntymäpainoon. Pentulaatikosta kuuluu vuoroin tuhinaa, maiskutusta ja harmin inahduksia, kun maitobaarin hana on tyhjennetty.

Tässä he ovat: Ritu, Martti, Justiina, Mirkku ja Henkka!

Rokkitukka Ritu syntyi ensimmäisenä

Ritu painoi syntyessään 230 g.

Martti eli tuttavallisesti Maukka syntyi 10 minuuttia siskon jälkeen.

Maukka painoi syntyessään huimat 301 g.

Justiina tietää kuinka nauttia elämästä: syömällä!

Nimi ei tullut sattumalta: syntymäpaino 305 g.

Seuraavaksi saapui maailmaan pieni sievä Mirkku.

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä sisarusparven täydensi Henkka.

Henkka oli kerännyt itselleen hieman maltillisemman syntymäpainon kuin veljensä, 254 g.

2+3

30.1.2017

Iiriksen ja Tarzanin pennut ovat täällä!

Viisi ihanaa pientä sinistä pentua, kaksi urosta ja kolme narttua. Synnytys meni hienosti, ja kaikki pennut olivat maailmassa alle kahdessa tunnissa, joista ensimmäiset kaksi 14 minuutissa. Iiris hoiti homman jälleen aivan esimerkillisesti, se on todella hyvä emä. Pentulaatikossa on kaikki hyvin, nyt vain syödään ja nukutaan, jotta päästään kunnolla
elämän alkuun.

Päivä 61

28.1.2017

Odotus jatkuu. Vähän on petiä petailtu ja pidetty huoli, ettei muilla koirilla ole pentuhuoneeseen asiaa, mutta muuten ollaan hyvin rauhallisesti. Vähän huokailuttaa, mutta odotus jatkuu.

Yhtenä päivänä Turussa

21.1.2017

Taas oli se päivä kun yrittää muistuttaa itseään, että niin miksi taas tulikaan ilmoitettua koira näyttelyyn. Ei siinä, että pääsee pelaamaan nelostason tetristä pakatessa koiranhäkkejä, koiria ja trimmauspöytiä autoon neljän hengen ja kolmen koiran voimin aamuauringon vielä hierovan silmiään Uralin takana. Mutta sitten kun ollaan siellä kohteessa. Toivot, että auto saadaan suhteellisen lähelle sisäänkäyntiä, mutta sitten letka keltaliivisiä viittoileekin lopulta sellaisen matkan päähän, että olisi sittenkin pitänyt jäädä purkupaikalle. No, ei siinä mitään. Tavarat kantoon vain! Koiran hihna ja toivottavasti koirakin toisessa päässä kolme laukkua olalla, toisessa kädessä koiranhäkki, toisessa ihana täyspuusta tehty trimmmauspöytä (pyörillä, jotka eivät toimi) ja koiran paperit hampaissa yrität pysyä liukkaalla parkkipaikalla pystyssä ja väistellä keltaisia ja ruskeita miinoja matkalla, onhan koirasi juuri puunattu. Leirin pystytys ja purku. Ja kaikki alusta takaisin päin. Mutta ne leiriläiset, siinä onkin se juttu. Tällä kertaa lähdettiin borderterrierin ja skotin sekä heidän ihmisten kanssa matkaan ja olipahan hauskaa! Siinä oli se muistutus.

Ja kävihän meillä ihan huippuhyvin kehässäkin! Hänestä (Cuenta's Baldomar) tuli Suomen muotovalio ja voitti urokset, joita tänään olikin seitsemän yhdeksästä ilmoitetusta koirasta!

Tulevien pentujen isä Tarzan (Smultronblommans Tarzan) korkkasi tänään näyttelykehät hienosti tuloksella AVO ERI2. Tarzan oli aivan luonnonlahjakkuus, ensimmäistä kertaa näyttelyremmi kaulaan ja menoksi. Hieno poika!

PU-kehä vasemmalta: Isotop's Kullerbytta PU3, Kimalteisen And Proud Of It PU4, Säfva's Catch Me If You Can PU2, Cuenta's Baldomar PU1 VSP

FI MVA LT MVA HeJW-15 Cuenta's Baldomar 'Hän'

Olipahan mukava reissu! Nyt onkin aika rauhoittua Iiriksen kanssa viimeiseen tiineysviikkoon.

Kaksi viikkoa odotusta jäljellä

17.1.2017

Iiriksen tiineys on edennyt viimeiselle kolmannekselle ja odottava äiti voi hyvin. Ja hyvin paksusti. Mahassa alkaa olla jo melkoinen myllerrys. Vielä vajaa kaksi viikkoa jäljellä laskettuun aikaan, nyt vain syödään ja levätään ja odotellaan, ennen kaikkea kutkuttavalla jännityksellä, millaisia pieniä sieltä maailmaan putkahtaa. Odottavan aika on jälleen pitkä, vaikka se oikeasti onkin ihan hurjan lyhyt tähän ihmeeseen.

Kevätpentuja!

7.1.2017

Ultrassa ei tällä kertaa käyty, koska Iiriksen tiineyden merkit alkoivat näkyä selvästi noin neljä viikkoa astutuksesta. Pentujen laskettu aika on 31.1., joten kolmisen viikkoa vielä odotusaikaa jäljellä. Iiris on voinut hyvin, ruokahalulla ei vaan tunnu olevan rajoja.

Tässä odotellessa on vielä suunnitelmana käydä pentujen isän Tarzanin kanssa korkkaamassa näyttelykehät Turku Winter Showssa kahden viikon päästä. Jännittäviä aikoja!

Odotusta takana 34 vuorokautta.

Kevätpentuja?

18.12.2016

Iiris on astutettu Tarzanilla, ja mikäli toiveet toteutuvat, pentujen odotetaan syntyvän tammikuun viimeisinä päivinä. Tiineys varmistuu mutaman viikon kuluessa. Lisää yhdistelmästä Pentuja-sivulta!